SPRINGTIME MAGAZINEn historia COCHINCHINAssa – Osa 1

Hits: 240

     NLukuisat 30- ja 40-luvun veteraanilehtien kirjoittajat ovat varmasti uskoneet, että herra DIỆP VĂN KỶ itse oli ensimmäinen mies, joka teki aloitteen ensimmäisen kevätlehden julkaisemisesta seurattuaan hänen liittymisensä Lehdistöpiiriin – nimittäin "Đông Pháp” thời báo (ranskalainen Indokiinan aikalehti) kaupunginvaltuutettu NGUYỄN KIM ĐÍNH vuonna 1927.

     AVaikka tuon lehden omisti NGUYỄN KIM ĐÍNH – sen toimittaja oli TRẦN HUY LIỆU – The Đông Pháp aika (Kuvio 1) oli ainutlaatuinen aikakauslehti, joka tarttui nationalistiseen liikkeeseen – joka tuolloin kiihtyi äärimmäisen kiihottuneena – joten se oli saanut joukkojen huomion, jotka ottivat sen vastaan ​​ja lukivat sitä. Tästä syystä jo vuoden 1927 lopulla oli ilmestynyt vaatimattoman sivumääräinen ja normaalikokoinen Springtime Time -lehti, joka painettiin punaisella ja mustalla väreillä ja oli heti loppuunmyyty.

     HMiten lukijat ottaisivat sisällön niin lämpimästi vastaan? Johtuiko se poliitikkojen loistavien nimien, kuten PHAN CHÂU TRINH, PHAN BỘI CHÂU tai BÙI QUANG CHIÊU, esiintymisestä? Totuus osoittaa aivan päinvastaista – se johtui "eksentrinen" runoilija NGUYỄN KHẮC HIẾU runollaan "Nautitaan keväästä" (Chơi Xuân). runon lukeminen"Chi Xuân” kirjoitettu 30- ja 40-luvun yksinkertaiseen tyyliin, voisimme aluksi uskoa, että hän kertoi meille juomarin nautinnosta ja inspiraatiosta tyhjennettyään viinilasinsa yhdellä kulauksella, mutta toisin kuin uskomme, hän todella oli tekeminen, alustava yhteenveto kaikista erilaisista tavoista nauttia keväästä kaikilla historiallisilla ajanjaksoilla Kiinasta maahamme. Kaikki tämä humanistisilla, poliittisilla ja sotilaallisilla aisteilla…, tarkoituksena herättää isänmaallisuutta.

     ATuona ajanjaksona tämä runoilija, joka oli jo vapautettu kiinalaisten ja kiinalaisten transkriboitujen vietnamilaisten kirjallisuuksien siteistä, hän halusi elää ranskalaista elämäntapaa ja oppia puhumaan ranskaa, ei silti voinut irrottaa hänen "rinnakkaiset rakenteet” ilmestyi Th Chn Chung (Ihmeellinen kello) kevätnumero 1929 – On valitettavaa, että Th Chn Chung oli lyhytaikainen; se ilmestyi 7. tammikuuta 1929 ja kuoli hyvin nuorena 25. maaliskuuta 1930.

   The Th Chn Chung päivittäin oli pari distichiä, joita sen tuolloin lukijat arvostivat suuresti:

  "Aamukello soi välittäen maanmiehillemme parhaat toivotukset kolmena onnellisena Tết-päivänä. Koska olemme yli ahdistuneita ja täynnä rakkautta vanhaa maatamme kohtaan, toivomme, että meillä on monia hyviä mahdollisuuksia näinä kevätpäivinä"

    A samanlainen tapaus oli TRẦN THIỆN QUÝ - kun hän oli vastuussa Trung Lập (Puolueeton) päivittäin, lukijat arvostivat häntä suuresti, mutta liittyessään Julkinen mielipide, hän menetti pikkuhiljaa arvostuksen.

 

 

     Tkevätnumeron – tuona keväänä ilmestyneen – – jalostettuna ja kirkastettuna – oli silti jaettava kansakunnan kohtalo jokaisen eri historiallisen ajanjakson läpi. Ensimmäinen oli talouskriisin aikaa – ja 14. helmikuuta 1931 julkaistussa kevätnumerossa toimittaja NGUYỄN VĂN BA oli valittanut Cochin Kiinan kansan kurjuudesta artikkelissaan, jonka otsikko oli: ”Viime vuoden Tết ja tämän vuoden Tết”. Luetaanpa uudelleen kappale, joka on täynnä pessimismiä, hänen artikkelistaan, jotta voimme verrata sitä elämää rakastavaan kappaleeseen Tản Đà NGUYỄN KHẮC HIẾU oli kirjoittanut artikkelissaan otsikolla: "Nautitaan keväästä", mainittu yllä.

   "... Kun nautimme viimeisestä Tet-ajasta, olimme kaikki varmoja, että voimme nauttia tämän vuoden Tết-ajasta, mutta emme todellakaan odottaneet sen olevan tällaista. Viime vuonna meillä ei ollut Tết-aikaa kuin tänä vuonna Tết-aika, ja totta puhuen meillä ei ole koskaan ollut vastaavaa Tết-aikaa Cochin Kiinan historiassa".

             Kuinka surullista tänä vuonna Tết time on?  
            Kuinka surullista tämä Tân Vi Tết -aika on?

     I30-luvulla ei montaa sanomalehteä kirjoitettu kielellä "quá »'c ngá» ¯" (latinoitu kansalliskieli), vaikka kirjallisuusyleisö olikin tutustunut latinoituihin sanoihin. Harvinaisten sanomalehtien joukossa mm Thần Chung päivittäin oli merkittävin.

     Akevään sanoma- ja aikakauslehtiä kirjoittavien lehtimiesten ryhmä Công Luận (yleinen mielipide) päivälehdellä oli havaittavissa oleva ohjaava periaate: jokaiselle kevätnumerolle on oma toimittajaryhmä – esimerkiksi vuoden 1931 kevään erikoisnumeron kirjoittivat toimittajat NGUYỄN VĂN BA ja PHÚ ĐỨC. Seuraavien kevään erikoisnumeroiden myötä vuorossa oli VÕ KHẮC THIỆU, DIỆP VĂN KỶ ja sitten TRẦN THIỆN QUÝ.

     AVaikka lukijat arvostivatkin sitä ollessaan vielä mukana Thần Chung päivittäin - ryhmä Kỷ, Ba: n arvovaltaa oli vähentynyt, kun he menivät töihin Công Luận päivittäin.

    "... Älä ajattele kaukaisia ​​päiviä, viimeisestä Tân Vi -vuodesta (1871) tähän asti, Ranskan protektoraatin alaisuudessa, kaikki Cochinissa Kiinassa olivat eläneet onnellisina, ja joka kerta kun Tết tuli, ihmiset joivat tervehtiäkseen iloisesti. keväästä viimeiseen vuoteen (1930), jolloin tunnelma ja kohtaukset eivät olleet niin iloisia ja vilkkaita kuin ennen, mutta XNUMX-XNUMX prosenttia Tết-tunnelmasta oli silti nähtävissä.

    Jokainen tälle maalle syntynyt tunnistaisi sen. Kaikki on kuitenkin muuttunut tässä Tân Vi Tết -ajassa, voidaan sanoa, että viime vuonna meillä on ollut kymmenkertaisesti toimintaa, kun taas tänä vuonna meillä ei ole edes yhtä. Viime vuonna Catinat-kadun silkkiä myyvä myymälä saattoi myydä joka päivä neljä tai viisisataa piastria silkkiä, tänä vuonna se saattoi myydä vain kolmekymmentä tai neljäkymmentä piastria päivässä. Kaikki valittavat kohtaamisesta tappiolla... "

     "... Toinen syy tähän tilanteeseen ovat viime vuoden jälkeen ilmenneet ongelmat"

     Bmeidän pitäisi tietää, että kaikki kevään sanomalehdet ja aikakauslehdet eivät olleet joutuneet "väsynyt ja murheellinen” tilanne, kuten eräät heistä olivat kauaskantoisilla näkemyksillään ennustaneet hyvää tulevaisuutta. Luetaanpa sivu uudelleen Trung Lập (Puolueeton) kevätnumero kirjoittanut TRẦN THIỆN QUÝ ja julkaistu 21. tammikuuta 1933. Hän oli lainannut ranskalaisen sanonnan kertoakseen vaurauden ja taantuman muutoksista, mahdollisuuksista ja onnettomuuksista – ikuisena filosofiana.

 

   "... Ranskalaisilla on sanonta, joka kuuluu: "Se on sairas tuuli, joka ei puhalla ketään hyvää". Täällä hyvää tulee melko hitaasti, mutta kaikki tietävät, että se todella on olemassa.   

   ”Jos ei, miksi annamilaiset nyt osaavat valmistaa saippuaa, kutoa sukkia, tehdä puukenkiä ja tehdä nahkakenkiä; niin monia käsitöitä, jotka oli aiemmin varattu kiinalaisille. Ja jos ei, miksi annamilaiset nyt osaavat avata ravintolan, kahviloita ja myydä kiinalaista keittoa ja kiinalaisia ​​nuudeleita" 

    A muutamaa vuotta myöhemmin, lehdistö sai paljon "tunne” joten se kehittyi varsinkin varsinkin vuosina 1938-1939. Kuitenkin, kun sota syttyi, monet sanomalehdet oli lakkautettu, ja monia uutismiehiä pidätettiin ja vangittiin. The lehdistö joutui dramaattiseen tilanteeseen. Tuolloin ihmiset näkivät vain tiettyjä sanomalehtiä, kuten Điện Tín (Daily Telegraph), Sài Gòn (Saigon), Truyền Tin (viestintä) ja Dân Báo (kansan sanomalehti).

     Wsen suhteen Dân Báo (kansan sanomalehti) - Uutistoimittaja BÙI THẾ MỸ oli julkaissut 3 peräkkäistä kevään kysymyksiä: vuosina 1940-1941-1942. Niiden lisäksi ĐẶNG NGỌC ÁNH:n ja MAI VĂN NINH:n aikakauslehdet olivat julkaisseet 3 numeroa peräkkäisinä vuosina 1943-1944 ja 1945.

    If alhainen "sävy” oli paljastunut talouskriisin aikana, sitten, kun tuli sota-aika, tämä sama sävy palveli edelleen massoja heidän katkeralla psykologiallaan. Luetaanpa uudelleen artikkeli, joka on julkaistu aiheesta Tiện Tín vuonna 1945.

  "... Vain kaivannon alle suojautuneet ihmiset saattoivat tietää kuinka syvä maa oli; ja vain merelle menneet saattoivat tietää kuinka valtava meri oli. Näiden viimeisten kuuden vuoden aikana maamme oli kuin merellä seisova laiva, kun taas sisämaassa on vielä pieni suojahauta"

   Pihmisten epätäydellisyyteen kuuluu ajatus, että muita ihmisiä siunataan enemmän kuin itseään, vaikka itse asiassa he saavat joka päivä paljon enemmän siunauksia kuin toverinsa. Olipa siunaus kuinka pieni tahansa, meidän pitäisi tuntea olomme onnellisiksi sen saamisesta, sillä se on itse luotu aivan kuten suoja, vaikka se on kapea, vastustaa tuulen painetta ja teräviä pommin sirpaleita.

   THattu oli tilanne CochinChinassa, jonka HỒ BIỂU CHÁNH on yksi historiallisista todistajista.

    LHanoita – koko kansan kehtoa – päin katsovat uutismiehillä oli mm. Tri Tân (uuden tieto), Thanh Nghị (yleinen mielipide), Trung Bắc Chủ nhật (keskis- ja pohjoinen sunnuntai) jätti jälkeensä voittomme vuoksi runsaasti asiakirjoja, joita käytettiin lehdistö ja Kirjallisuuden piirit. Suoraan sanottuna kevään numerot Trung Bắc Chủ nhật, Phong Hóa ja Ngày Ei oli valloittanut Cochin-kiinalaisten lukijoiden mielen.

… päivitetty…